Charmelle
VH16-031-0591, KV-I (lkv-III)
SYNTYNYT 13.5.2016, 5 OMISTAJA Laura VRL-11124
ROTU, SKP suomalainen puoliverinen, tamma KASVATTAJA Laura VRL-11124
SÄKÄKORKEUS 162cm PAINOTUS koulupainotteinen
VÄRI tummanpunaruunikko KOULUTUS grand prix, 90cm

"Just hold me close boy 'cause I'm your tiny dancer"

"Siitä ei ehkä saa pisteitä rakenteellisesti, kun tuollainen muhkura on. Se ei kelpaa kantakirjaan ja voi olla ettei sitä haluta siitokseenkaan sen ulkomuotojen takia. Ja se vihaa hikiviiloja, aivan kuten sen isä. Mutta on se silti ihana, hirnuu kutsuttaessa ja ei pelkää käyttää sinua tukenaan jos ei jaksa kannatella päätään."

Tumma tamma ravasi komeassa kaaressa keskikesän vihertämällä ruohokentällä, häntä jäykkänä ja pää korkealla. Sen mustat harjakset leijuivat ilmavirran mukaisesti ja neitiä ei kiinnostanut vartioimatta jäänyt heinäkasa - laitumelle oli saapunut uusi hevonen. Menna päästi kimeän kiljahduksen ilmoille ennenkuin rauhottui käyntiin, painoi korvat taaksepäin ja lähestyi uutta tulokasta, hampaat irvessä. Kimo esteratsu väisti Mennan iskuyrityksen ja inahti, karauttaen laukalla laitumen toiseen päähän. Tummanruunikko Charmelle säntäsi sen perään, joutui väistämään lentäviä takakavioita ja ajoi lopulta valkoisen puoliverisen kauemmaksi laumastaan. Menna oli selvä johtaja. Se rakasti laumalaisiaan mutta tutustui harvemmin uusiin yksilöihin - jos se tunsi tarvetta tutustua laumaan pyrkivään uuteen jäseneen, se teki sen hankalamman kautta. Ei lämpimiä tervetulotoivotuksia, ei ruokakasalle päästöä. Kalahduksia valkeiden hampaiden lyödessä yhteen, kasvava töminä ajoleikissä. Charmelle ei antanut periksi uusille hevoskavereille helposti, eikä luopunut paikastaan lauman johtajana. Se oli itsepäinen, tiesi kyllä arvonsa ja käyttäytyikin sen mukaisesti muita hevosia kohtaan. Mutta vaikka se tuntui vihaavan karvaisia kavereitaan, se tarvitsi silti laumansa turvaa eikä suostunut jäämään hetkeksikään yksin. Viereisessä tarhassa ulkoileva pullea shetlanninponi ei kelvannut, heidät erotti sentään aita. Aina piti olla ystävä, muuten se tuli läpi aidoista - eikä sillä muuten ollut mitään väliä, oliko piuhoissa sähköt tai lankuissa tuplavahvistukset. Menna keksi kyllä keinon päästä pois.

Charmelle laukkasi tarhan portille kuullessaan omistajansa kutsuvan äänen. Se hörähti kuuluvasti, kuin ilmoittaen että kuningatar oli poistumassa alueelta, ja ojensi kaulansa pitkälle haistellakseen omistajan käsiä. Menna antoi kiinni helposti mutta jakoi näin väärää kuvaa talutuskäyttäytymisestään. Se saattoi innostua pomppimaan, poikoilemaan ympäriinsä tai ihan vain jumittamaan paikalleen - ihan miten sitä huvitti sinä päivänä. Omistaja päästi muutaman komentavan sanan ulos suustaan, ja Prinsessa värähti - se asettui aloilleen hetkeksi, mutta jatkoi poikoilua hetken kuluttua uudestaan. Tänään sillä oli energiaa, se jaksoi temmeltää ja kiusata lyhyenläntä omistajaansa.
Raudatut kaviot kopisivat hiljaa betonilattiaa vasten, kun Neiti Charmelle saapui sisälle tallirakennukseen. Tumma hevonen ojensi kaulaansa käytävällä olevalle heinäpaalille ja uhkasi kumota tyhjän sankon matkan varrelta, mutta omistaja sai kuin saikin tamman turvallisesti, ilman ihmeellisempiä välikohtauksia ja lenteleviä sankkoja, tämän omaan karsinaan. Vaaleanpunainen riimunnaru kierrettiin kalterin taakse ja hevonen sidottiin kiinni, jo varsasta saakka Charmelle oli osoittautunut erittäin levottomaksi persoonaksi, jonka hermot eivät kestäneet varustustilanteita kovinkaan kauaa. Ilman kiinnisitomista neiti näpsä saattoi ottaa ja kävellä ulos karsinasta, tutustumaan vaikka vastapäätä asuvaan suomenhevosoriin (toisin sanoen siis haastamaan kyseisen hevosen kanssa riitaa). Niinpä pienestä pitäen kyseisen hevosen karsinan ovessa oli lukenut 'sidottava hoidon ajaksi' suurin tikkukirjaimin, jotta jokainen Mennaa hoitava tajuaisi sen varmasti.
Vastaostetun pölyharjan punaiset harjakset poistivat tehokkaasti likaa Charmellen melkein mustalta, pehmeältä karvalta. Menna tyytyi seisomaan paikallaan, leputtamaan takastaan ja aina silloin tällöin vilkaisemaan hoitajaa hieman odottavasti, kuin esittäen kysymyksen "milloin tämä on ohi, milloin pääsemme lähtemään?". Kun harjaava liike saapui tamman mahan alle, leputettu takajalka nousi ilmaan ja tumman tamman pää kohosi korkeammalle tempaisevalla liikkeellä, joka nykäisi hyvin sidottua narua solmussaan. Korvat asettuivat puoliksi luimuun ja hoitaja sai tuntea mustat häntäjouhet kädellään. Charmelle vihasi kaikenlaista koskettelua mahan alueelle, aivan yhtä paljon kuin se vihasi hikiviiloja. Sellaisen koskettaessa tamman märkää karvaa oli väistösuunnitelmat hiottu jo kolmeen kertaan mielessä ja pelästymisleikki alkanut steppailulla, mahdollisuuksien mukaan etuvartalon ilmaannostoilla ja varsinkin takinhihan metsästyksellä käyttäen Mennan omia hampaita apuna.
Muuten Charmelle tykkäsi olla hoidettavana, ja levottomuudesta huolimatta sen kanssa oli helppo työskennellä karsinassa - vaikka Menna rimpuilikin jalkansa omistajan nostaessa sitä ja keräsi vatsaansa erityispaljon ilmaa satulavyötä kiinnittäessä. Eritoten tamma rakasti pelkästään karsinassa hengailua, kun omistaja tuli muutaman porkkanan kanssa sisälle ja rapsutteli valkean tähden kohdalta. Tuolloin Prinsessa saattoi sulkea silmänsä ja unohtaa kovapäisyytensä hetkeksi.

Maneesin reunalla norkoileva apupoika nosti kasvoilleen kevyen virneen, kun tuo tummanruunikko tamma väisti jo kolmatta kertaa omistajaansa tämän yrittäessä nousta selkään. Satulavyön kanssa oltiin tapeltu tarpeeksi tälle kerralle, ja omistajan hermot paloivat sentti sentiltä jo ennen liikutuksen aloittamista. "Ole nyt aloillas", omistaja tokaisi, asetti päättäväisesti jalkansa vielä kerran jalustimeen ja ponnisti nopeasti. Mennan tajuttua kohtalonsa se tyytyi mulkoilemaan ympäriinsä pahasti, huokaisten syvään.
Tamman askellus oli jokaisessa askellajissa miellyttävää myötäiltävää, mutta nukahtamaan ei satulaan todellakaan ehtinyt, siitä piti puoliverinen huolta. Jos Prinsessan selässä ei oltu valppaana, se saattoi suunnistaa kulkunsa aivan muualle kuin oli tarkoitettu, tai keksiä jotain muuta mukavaa puuhaa itsensä viihdyttämiseksi - samalla se omalla, pienellä nerolla ja kierolla mielellään näpäytti ratsastajaa tämän tekemästä virheestä. Parhaimmillaan Menna oli kuitenkin kovan tason ratsu, sille ei tuottanut hankaluuksia mukailla ratsastajan tahtoa ja yritti parastaan (useimpina päivinä tammalla oli kuitenkin omat mielipiteensä asioihin ja se teki liikuttamisesta niin haastavampaa kuin mielenkiintoisempaakin).
Vaikka Mennan suku olikin koulupainotteista ja sellaista myös tummanvärisestä neidistä odotettiin, sillä oli intohimoa myös esteille. Muuten hieman jopa nirppanokkainen Charmelle muuttui kuin eri hevoseksi hypätessä, sillä riitti vauhtia ja

"They call it love but it's really only lusting"

i. Oceanous KRJ-I, KV-I (lkv-II)
rn, 170cm
ii. Opaque F KRJ-I, YLA2 iii. Opalescent Cersei
iie. Mesmer Vegas
ie. VIR MVA Ch Chanté KTK-I,
VSN World Champion, KRJ-I, YLA1
iei. VIR MVA Ch Suprant Xiró KTK-I, KRJ-I
iee. VIR MVA Ch Cesilié KTK-II, YLA1, KRJ-I
e. Chameleon KRJ-I
fwb, 164cm, tprn
ei. Demolish Belv eii. Dirty Sexy Money Mims
eie. Yamelia B KRJ-I
ee. ML Careless KRJ-II, YLA2, PP-MVA eei. VIP MVA Fn Cacklestump Vegas KTK-I
eee. ML Carissa PP-MVA
"You see I'm nobody's fool, I play by my own rules"

Sijoituksia: 22kpl, cup-sijoituksia: 0kpl (jaos-kohdassa KRJ-cup)

Päivämäärä Järjestäjä Luokka Tulos Jaos
04.08.2016 6 Sins Grand Prix 4/28 KRJ
05.08.2016 6 Sins Grand Prix 4/28 KRJ
05.08.2016 6 Sins Grand Prix 5/28 KRJ
06.08.2016 6 Sins Grand Prix 5/28 KRJ
08.08.2016 6 Sins Grand Prix 3/28 KRJ
09.08.2016 6 Sins Grand Prix 5/28 KRJ
24.08.2016 Reve de Haussea Grand Prix 3/30 KRJ
27.08.2016 Reve de Haussea Grand Prix 2/30 KRJ
30.08.2016 Reve de Haussea Grand Prix 2/30 KRJ
10.09.2016 Breawa Grand Prix 2/50 KRJ
22.10.2016 Ventos Grand Prix 4/37 KRJ
23.10.2016 Ventos Grand Prix 2/37 KRJ
01.11.2016 Rabbadan Grand Prix 2/24 KRJ
04.11.2016 Rabbadan Grand Prix 2/24 KRJ
04.11.2016 Fjellwind Dressage Grand Prix 1/30 KRJ
02.01.2017 Romilly Grand Prix 5/32 KRJ
05.01.2017 Romilly Grand Prix 2/32 KRJ
06.01.2017 Romilly Grand Prix 5/32 KRJ
07.01.2017 Romilly Grand Prix 5/32 KRJ
09.01.2017 Romilly Grand Prix 5/35 KRJ
17.01.2017 Romilly Grand Prix 1/66 KRJ
24.01.2017 Romilly Grand Prix 4/37 KRJ
"You can run if you want but you can't hide"

29. joulukuuta 2016, kirjoittanut omistaja

Pienikokoinen puoliveritamma ravasi päätyvoltilla kuolaintaan pureskellen, ratsastajan keventäessä tiheän askelluksen tahdissa.
"Myötää ulko-ohjalla, pidä sisäpohje paikallaan",

30. syyskuuta 2016, kirjoittanut omistaja

Kesken koeviikon uurastuksen lähdimme Mennan kanssa maastoilemaan Metsälammen tilalle. Alla hieman tunnelmia sieltä:

Lokakuun alku ja koeviikolle valmistautuminen häämöttivät tulevan viikonlopun suunnitelmissa, ruskan väreihin pukeutuneet puut saivat aikaan pieniä kauhunpuistatuksia tulevan talven ajatuksesta. Tummanruunikko puoliveritamma seisoi maltillisena paikallaan, korvat sinkoilivat suuntaan ja toiseen sen kuunnellessa vieraan tallipihan tapahtumia. Ratsukko ratsukolta aloimme olemaan valmiita suuntaamaan Viitaniemen maastoihin rentouttamaan ajatuksemme ja nauttimaan hevosista ja seurastamme, ja kun viimeinenkin poni oli saanut kuskin selkäänsä, Sinte komensi joukkion liikkeelle.

Lehdet pöllysivät kavioissa seitsenhenkisen seurueemme kulkiessa Rantatietä, ja sen jälkeen Rantapolkua pitkin rauhalliseen tahtiin. Iloinen keskustelu kaikui vielä modernisoitumiselta ja kaupungin melskeeltä säilyneessä, koskemattomassa luonnossa kun nelijalkaiset jatkoivat matkaansa - osa rentoutuen ja rauhallisen luottavaisesti, osa hieman hämmentyneinä uusista metsistä, pelottavista puskista ja sinne tänne aina välillä sinkoilevista linnuista. Menna kuului enemmänkin jälkimmäiseen joukkoon, mutta muiden hevosten läsnäolo kitki siitä kuitenkin pois suurimmat pelot möröistä ja päällekäyvistä siivekkäistä, se ei siis muutamien steppiaskeleiden ja kaiken oudon pällistelyn lisäksi tehnyt elettäkään suuremmista säikähdysrituaaleista.

Niitylle päästessämme Menna innostui aakeasta laakeasta maisemasta, mutta pääsimme yli kuitenkin ilman mitään ylimääräisiä kommelverkkejä. Revenance Studin ohi kuljimme ison tien kautta, mutta sen jälkeen matka jatkui taas polkuja pitkin aina Pirunpolulle saakka, josta siirryimme takaisin tasaisemmalle maalle, Harjulenkille. Siitäpä ei sitten ollutkaan kovin pitkä matka enää Metsälammen tilalle, josta hevoset vietiin talliin ja siirryttiin nautiskelemaan saunan lämmöstä. Kyllä tällainen rentoutus kelpaisi joka koeviikon keskellä!


20. elokuuta 2016, kirjoittanut omistaja

Ensimmäinen askel aikuistumista ja Mennan ja minun uraamme kohti otettiin elokuun 20. päivä, kun lauantaina suuntasimme kohti Oldfinion Dressagen tiloja kouluvarsojen ja -nuorten laatuarvostelutilaisuuteen. Olin ilmoittanut nelivuotiaaksi kääntyneen nuorikkoni tietenkin omaan ikäryhmäänsä, ja jo ennen pääpäivää tutustunut pisteytykseen ja hyviin pisteisiin vaadittaviin ominaisuuksiin. Luotto hyvään sijoitukseen oli kova, sillä tiesin melkeinpä jo varmaksi saavamme ykköspalkinnon pelkästään Mennan suvun puolesta. Silti kyseinen päivä sisälsi rutkasti jännitystä ja perhosia vatsassa leijaili varmasti ainakin muutama tusina, on tuo Menna luonteeltaan nimittäin aika omapäinen ja välillä oikukaskin, joka saattaisi koitua kohtaloksemme.

Rakennearvostelu oli yksi omasta puolestani pelätyimmistä osuuksista koko tilaisuudessa - tiesin Mennan rakenteen olevan hieman, sanotaanko ettei mikään kummoinen, joten yllätyin saadessamme kohdasta jopa 7 pistettä (vain kolme pistettä täysistä, mikä on siis huippusuoritus Menpun rakenteella!!). Toinen kolmesta osuudesta koko arvostelussa oli askellajit-kohta, johon kuului erikseen askellajien arviointi, ratsastettavuus ja hevosen luonteesta saatavat lisäpisteet. Menna nappasi käynnistään 3/5 pistettä, ravista 2/5 ja laukasta 1/5, ratsastettavuudesta pisteitä tuli yhteensä 2. Luonteesta nappasimme, ihme ja kumma, täydet 5 lisäpistettä ja niimpä, kun askellajeista saadutkin lisäpisteet lisätään mukaan, oli askellajien kokonaispistemäärä 15 pistettä. 4-vuotiaiden askellaji-kohdan täydet pisteet olivat 24 pistettä, mikä sinäänsä tuotti pienen pettymyksen, kun jäimme näin täysistä pisteistä 9 pisteen erotuksella. Tamma käyttäytyi kuitenkin kuuliaisesti eikä esitellyt villeimpiä temppujaan, josta ylemmille tahoille suuret kiitokset.
Kolmas ja viimeinen arvioitava kohta oli jo ennalla mainitut sukupisteet, joissa ei ymmärrettävästikkään ole maksimipistemäärää. Laatu- ja varsa-arvosteluissa menestyneet sukulaiset kasaavat jokaiselle hevoselle pistesumman, joka on ainakin omasta mielestäni se suurin ja merkittävin osuus koko varsa-arvosteluissa. Menna on onneksemme huippusukuinen, ja uskalsin luottaa tuolle korkeat sukupisteet, mitkä loppujen lopuksi sieltä sitten tulikin - 58 pistettä oli nimittäin aivan loistava tulos! Olin etukäteen laskeskellut sukupisteitä jo valmiiksi, ja oma tulokseni heitti virallisesta vain puoli pistettä, kiitos siis matikkapäälleni etten odottanut yhtään huimempia tuloksia. 4-vuotiaiden luokassa oli tässäkin tilaisuudessa hevosia, jotka saivat sukukohdasta 0 tai alle 5 pistettä, joten siihenkin verrattuna Charmellella on mahtava suku ja mahdollisuudet pärjätä jalostuksessa vanhempana.

Päivän kääntyessä iltapäivän puolelle oli jäljellä enää tulosten julkaisu, ja sormet ristissä jännitimmekin trailerilla, mitä sieltä lopulta tulisi pisteiksi Mennalle. Saimme olla kyllä hyvin ylpeitä nuoresta neidistämme, joka nappasi kotiin I-palkinnon ja luokkavoittaja III:sen 80 pisteellä! Menna jäi luokan toiseksi tulleesta jälkeen 9,5 pisteellä, ja ensimmäisestä 13 pisteellä. Menna osoitti kuitenkin ansaitsevansa paikkansa kärkikolmikossa, kun neljänneksi suurimmat pisteet saanut kaveri jäi 26 pisteen erotuksella Mennan taakse.

Kokonaisuutena päivä oli tuottoisa, kotiinviemisinä oli upean ykköspalkinnon lisäksi paljon onnistumisen tunnetta ja ylpeyttä! :)

Kouluvarsojen ja -nuorten laatuarvostelutilaisuus, 20.8.2016
Rakenne: 7 Käynti: 3 Ravi: 2 Laukka: 1 Lisäpisteet: 2 Ratsastettavuus: 2 Luonne: 5 Suku: 58 = 80 p., KV-I

© Pilvimarja 2008 / Heidi
Tämä on virtuaalihevonen